Keskiviikko korkeuksissa

Eläinterveisiä korkeuksista!

Tänään ensimmäinen missio, josta täytyisi selviytyä oli löytää reitti kotiin pyörävuokraamosta. Aamupalan jälkeen oli sitten melkein heti lähtö ja viimein kun autoon istuittiin piti aloittaa reitin muistaminen takaisin päin niin hyvin etten eksyisi! Herttainen mies vuokraamolta oli asentanut pyörääni valon ja takavalon sekä lukko oli pyörässä kiinni tosi hienosti ja siinä se pysyy aina kun ajaa. Viimein koitti kohtalon hetki ja lähdin ajamaan uudella pyörälläni kohti kotia ja siellä viiletin ja yllätys yllätys osasin reitin ilman minkäänlaista eksymistä, katselin siinä vauhdikkaasti pyöräillessä upeita maisemia. Matka oli aika tasaista menoa, mutta mäet olivat sellaisia pitkiä ja loivia, täydellisiä tappomäkiä! Tulin takaisin niin nopeasti, että hostit ehtivät tulla takasin ja käydä vain hakemassa kellarista viinipullon ja sitten mä jo saavuinkin pihaan. Päivällä ei oikean tehty mitään ihmeellistä, vaan koneilin ja katsottiin tv:tä. Joskus iltapäivästä multa kysyttiin haluisinko mennä vähän katselemaan maisemia ja tietenkin halusin! Vaatteet kerkesin vaihtaa, kun jo lähdettiin autolla huristelemaan kapeita ja mutkaisia teitä pitkin. En yhtään tiennyt mihin oltiin matkalla, vain että upealle näköakapaikalla, mutta kun lähdettiin menemään mutkitellen mäkeä ylöspäin tajusin matkan määränpään olevan jossain tooosi korkealla! Varmaan noin puolessa välissä korvat meni tukkoon, koska oltiin niin korkealle menossa ja jatkettiin vaan ylemmäs ja ylemmäs. Metsikön alettua jatkettiin enää vain vähän matkaa autolla ja siitä loppumatka jalan. Autosta noustessa havaitsin ilman viileyden ja kosteuden mitkä johtuivat tietysti korkeudesta. Aikamme käveltyä ja katsellessa metsää ja erilaisia ympäristötaideteoksia huomasin edessä TOSI korkean tornin ja tietenkin me oltiin menossa korkeuksiin ja niitä portaita oli niin sairaan paljon, että tuntui kuin niitä olisi tullut koko ajan lisää äärettömyyksiin saakka. Ylös tullessa oli hiukan väsynyt fiilis, mutta näkymät olivat aivan mahtavat, kaikkialla vihreetä ja vuoria, niin kaunista! Lähellä auton parkkipaikkaa sijaitsi ravintola ja siinä pihalla oli vuohia, joita käytiin silittelemässä, voi kun ne olivat söpöjä. Takaisintulomatkalla annoin kameran räpsiä, mutta ei kameran kuvia voita mikään verrattuna siihen mitä silmillä näkee!

Kyltti tornille. alla Torni alhaalta katsottuna.

Mahtavat näkymät.

Kurkkaus alas.

Ennen ruuanlaittoa oli urheilutuokio, Cyril hikoili yläkerrassa kuntolaitteilla ja Nicole pelasi Wii:llä ja mä datasin ja katselin Nicolen pelatessa Wii:tä. Kun Cyril lopetti ja kävi suihkussa aloitimme valmistamaan kiinalaista ruokaa alkupalakeittoineen ja olihan siinä opettelua kun kokkikirja oli saksaksi ja tuotteiden nimet sveitsinsaksaksi! Onneksi Cyril oli koko ajan auttamassa ja jos en jotain tiennyt kysyin vaan, olisi voinut tulla aika omalaatuista ruokaa, jos en olisi saanut yhtään apua. Alkupalakeitosta tuli tosi hyvää ja sen jälkeen pidettiin pieni ruokalepo ja jatkettiin pääruuan tekoon, valmistettiin nuudeleita ja riisiä sekä eräänlainen wokki, friteeratuilla kanoilla ja kasviksilla. Ruoka oli niin hyvää, että kilpailee ravintola-annoksen kanssa. Tänään ymmärsin saksaa taas paremmin, mutta puhetaidot on vielä hiukan jäässä. En ymmärrä miten Sveitsi voi olla näin kaunis maa, katselen maisemia vieläkin niin hartaasti ja ihaillen. Täällä on niin ihanan kaunista ja vihreää sekä kaikki talot kukkieen tekemässä maisemasti vielä hienomman. Tänään satoi vettä aika paljon ja jopa ukkosti, mutta voisin lyödä vetoa, ettei voittaisi Suomen ukkosia ja myrskyjä! 

Kauniita maisemia ja sadetta Sveitsissä tänään. Alles in Ordnung!

Liina<3       

Maanantai asioilla!

Sightseeing from Auto

Maanantai koitti kyllä niin pian, ihmettelen miten aika voi kulua näin nopeasti. Maanantaina oli vuorossa kaikkien tärkeiden asioiden hoitaminen kuten GA-lipun hankkiminen ja pyörän vuokraus sekä vähän "einkaufenia" ja muita asioita. Lähdettiin aikaisin liikkelle autolla ja matka isoon coop-kauppaan kesti pitkään, ihmettelin miksi menimme niin kauas ostoksille, kun lähempääkin löytyy coop, mutta ei toki aivan samalla valikoimalla. Olimme Cyrilin kanssa aamupalan jälkeen istuneet pöydän ääreen tekemään ostoslistaa ja se oli aika haastavaa, koska ruokien nimet ovat aivan hakusessa vielä. Jouduin jopa muutaman kerran turvautumaan sanakirjaan tai sitten näyttämään iPadilta kuvaa ruokalajista! Kauppakeskus oli sellainen aika pieni muutamilla kaupoilla vain, kävimme ensiksi ostamassa adapterin, koska läppärini latausjohto ei sovi täkäläisiin pistokkeisiin. Sitten menimme kauppaan ja sieltä otimme mukaan vaikka mitä kaikkea hyvää ruokaa ja tarvikkeita kiinalaisen ruuan valmistamiseen. Tarvitsimme minusta passikuvan junakorttia varten ja kappas kauppakeskuksessa oli sellainen. Käytin kaikki kolme yritystä onnistua saamaan se täydellinen kuva, mikä oli hölmöä, koska ei sillä oikeastaan ole mitään väliä miltä näyttää junakortin tunnistuskuvassa!
Siitä jatkettiin matkaan Signaun "kaupungintalolle tai mikä rakennus lie olikaan, siellä hoidomme paperiasioita ja odottelimme jonkin aikaan kun tiskin takana ollet tytöt hoitivat työnsä. Lähdimme takaisin sinne, missä olimme käyneet ostoksilla, koska juna-asema oli siellä ja kaupungintalolta täytyi saada vahvistus, siitä että olen täällä vuoden ja "paikallinen", mahtaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta en olisi ikinä selvinnyt asioinneista yksin saksallani! Juna-asemalla meni todella pitkään, kun työntekijät katselivat kaikkia papereita ja passikuvat leikattiin ja tietokoneelle näpyteltiin kaikkea mahdollista. Viimein kun saatiin hommat hoidettua ja maksettua, menimme Intersportiin ostamaan minulle jalkapallo, kun sitä en saanut mukaani tilan puutteen vuoksi. Viimeisenä asiana oli vuokrata minulle pyörä hostien tutulta ja siellä tapasin herttaisen vanhan miehen korjaamassa pyörää ja hän ehdotti minulle erästä hyväkuntoista käytettyä pyörää vuodeksi vuokrattavaksi ja niin siitä sitten tuli pyöräni täällä. Aikamme siinä rupatellessa saapui talon emäntä paikalle ja siinä tuli sitten puheeksi tarvitsenko kypärää ja tietenkin halusin sellaisen, kun täällä on niin hurjaa menoa. Kun kaikki oli valmiina kysyi emäntä haluisimmeko juoda kahvia tai teetä ja kutsui kylään talon yläkertaan. Yläkerrassa odoitti meitä todella söpö pieni koira, istuimme pöydän äären ja odotimme "tarjoilua". Nicolen ja emännän puhuessa sveitsinsaksaa olin aivan pihalla mutta ymmärsin ehkä kuitenkin huikan enemmän kuin eilen. Cyril oli ehdottanut coopissa haluasinko ehkä jonkin kasvin huoneeseeni, mutta en oikein inostunut, vasta kun ehdotettiin tomaattia nin johan lämpesin, takaisin pyörävuokraamosta tullessamme poikkesimme vielä ostamassa tomaattipensaan tai mikä puska onkaan!

tomaatti kuljetus

Lähdimme vielä pelaamaan jalkapalloa läheiselle kentälle melkein heti pitkän ostoskierroksen jälkeen. Cyril puki Brasilian kannatuspaidan ja minä Espanjan sekä molemmilla oli shortsit, näytimme aivan tosi hupaisilta. Nicolekin tuli mukaan shortsit jalassa, kenelläkään ei valitettvasti ollut napppiksia. Saavuttuamme kentälle huomasin siellä olleet kolme pikkupoikaa, heti kun astuimme nurmelle pikkupojista yksi huutaa ja kysyy meiltä haluaisimmeko pelata heitä vastaan ja tietysti se sopi meille aivan mainiosti! Pojat olivat aivan hämmästyksissään kun olin niin hyvä ja he tuumivat yhdessä minun olevan aivan liian hyvä vastus heille. No en kuitenkaan pelannut aivan tosissaan mutta pojat pelasivat niin hölmösti että maalipaikkoja syntyi koko ajan lisää. Pidimme pelin keskellä pientä taukoa ja päätin hiukan venytellä, pian Cyril huomauttaa minusta tulleen esikuva, ihmettelin että miksi, kun huomaan pikkupoikien venyttelevän toisella puolella kenttää, seuraten malliani. Peli päättyi kun pojat väsyivät ja peli päättyi meidän hyväksemme sovittuun loppulukemaan. Kentän laidalla oli juoksurataa vähän matkaa ja minulla oli kova hinku saada juosta niin lujaa kuin tahdon ja niin kävelin radan pätkän alkuun ja phiiuu menin lujaa etteivät jalat oikein tahtoneet pysyä mukana. Ehdotin että juoksemme Cyrilin kanssa kilpaa ja voitin hänet juuri ja juuri, koska vauhtini vain kiihtyi loppua kohti kun taas Cyrilin hidastui väsymyksestä. Takaisin kotiin saapumisen jälkeen soimme aivan sairaan hyvää pasta bolognesea, jonka Cyril valmisti, katsoimme vähän saksankielisiä ohjelmia tv:stä ja sitten pian olikin nukkumisen aika.

Bis später. Liina 

Hier in der Schweiz

Lauantaina koitti viimein se lähdön paikka ja olihan sitä odotettu ja jännitetty vaikka kuinka pitkää. Aamulla en oikein ehtinyt tehdä mitään erityistä: aamupala ja sitte olikin jo autoon matka. Matkaan meni yllätävän paljon aikaa ja oltiin hiukan aikataulusta myöhässä ja siitä sain lisää perhosia vatsaan. No saavutiin lentokentälle ja tavattiin kaksi muuta vaihtaria ja YFU-vastaava, mentiin siitä kaikki sitten punnitsemaan niitä matkalaukkuja ja mulla oli hirveet paineet, että on ylipainoa, kun se tulee niin kalliiksi, mutta nämä kaksi muuta vaihtaria eivät olleet samalla tavalla paineissa, vaan pakannu ilosesti reilusti ylipainoo! :D Tiskillä oleva nainen oli niin kiltti, että antoi ylipainomme mennä ilman lisämaksuja, koska oltiin sentään menossa vuodeksi ja 20kg on aika vähän tavaraa vuodeksi. Siinä sitten hyvästeltiin perheet ja mä aidin ja väkisinkin itku tuli mutta jatkettiin matkaa turvatarkastukseen ja ostosten ja sähläysten jälkeen istuttiin portille odottamaan lentokoneeseen pääsyä. Siinä istuskeltiin kaikessa rauhassa ja muistin ettei mulla ollut sanakirjaa mukana, onneksi siinä oli ihan vieressä kirja-ja lehtikauppa, josta sain ostettua viime tingassa suomi-saksa-suomi-sanakirjan. Lento meni mukavasti ja saatiin kaikki otettua pienet torkutkin, mutta lennolla sattui sellainen kommellus, että olisin ostanut pelikortit ja paninon, mutta eihän lennolla käynyt frangit eikä visa electron niin ei ollut euroja kuin paninoon. Pian lentokone saapui  Sveitsiin ja mentiin siinä massan mukana bussin ja siitä lentokentälle. Sveitsin YFU:n edustajat olivat meitä vastassa sellaisen YFU-kyltin kanssa ja mentiin niiden kanssa odottelemaan matkatavaroiden saapumista. Kassimme saapuivat yllättävän nopeasti ja päästiin siitä sitten nopeasti tapaamaan ja halaamaan hostperheitämme. Oli ihan mahtava fiilis kun tapasi vihdoinkin hostit ja kysymyksten saattelemana lähdettiin sieltä kohti junaraiteita. Matkalla puhuttiin aika paljon ja suurin osa meni ihan yli ymmärryksen, koska saksankielen taitoni eivät olleet aivan huipussa ensimmäisenä päivänä. Katselin vain matkalla maisemia ja ihanan vihreää ja kaunista Sveitsiä, välillä tuli aina tunneleita ja pisin kesti noin minuutin jollei pidempäänkin. Bernissä oli junan vaihdon paikka paikallisjunaan ja niin saavuimme pian Signauhun. Asemalta jatkettiin autolla kotiin, minulla ei ollut sen suurempaa kuvaa talosta ja yllätyin miten iso se oli. Nousimme portaat aina ylimpään kerrokseen ja siellä minulle esiteltiin asunto: keittiö, olohuone, baari, makuuhuoneet, kylppärit ja jne. Tutustumisen jälkeen asettelin tavarat pois kasseista vaatekaappin ja muualle. Sitten olikin ruuan paikka, söimme itsetehtyjä minipitsoja, joiden valmistus kesti yllättävän pitkään, mutta tosi hyvää oli. Illasta kokeilin pelata Wii:tä, mutta ammattilaiset vei mua ja alku oli vaikeinta, mutta kyllä se siitä sitten lähti. Menin ajoissa nukkumaan, koska aikainen herätys ja matka painoivat, mutta valitettavasti en saanut nopeasti unen päästä kiinni, koska oli uusi sänky ja ulkona olevat liinenteen melut...

Estekisat ja viimeinen este

Sunnuntaina sain nukkua tosi pitkään melkein 12, ja aamupala odotti heti kun olin herännyt. Sunnuntaille oli ohjelmana mennä katsomaan kävelymatkan päässä olevaa esteratsastus kisaa, joka järjestetään joka vuosi. Matkalla ehti tulla melkein hiki, koska olin pukeutunut niin lämpimästi, vaikka aurinko porotti taivaalla tosi kuumasti. Ehdin jo lauantaina ihailla ikkunastani kilpailuja ja olin iloinen, kun pääsin katsomaan ihan vierestä. Kisoissa oli hienoja hevosia hyvine ratsastajineen, vain muutama putosi satulasta alas, mutta olin yllättynyt niin monista kieltytymisistä esteillä. Hostit kyseli multa aina välillä kaikkia kysymyksiä liittyen kilpailuun ja suoriuduin ihan kunnialla, vaikken olekaan paremmin perehtynyt esteratsastuksen sääntöihin ja muihin asioihin. Istuskeltiin siinä kaikessa rauhassa ja takaa kuuluui "hoi" ja hostäidin Nicolen vanhemmathan ne siellä olivat ja tulivat puhumaan kanssamme. Siinä aikamme katselimme kisoja, kun alkoi sataa ropisemaan vettä. Kaikki muut menivät katoksen alle, mutten itse halunnut, kun sieltä ei nähnyt kisaa yhtä hyvin, onneksi sain sateenvarjon lainaksi, olisin muuten kastunut ihan märäksi. Katsoimme kisoja tosi pitkään, koska olin niin kiinnostunut ja teki heti itsekin mieli mennä ratsasatamaan ja kisata, mutta ehkä en vielä kuitenkaan ihan pärjäisi kisoissa! Lähdettiin kisapaikalta ja saatiin isovanhemmilta kyyti kotiin, tultiin vaan nopeasti vaihtamaan vaatteet ja lähdettiin kohti ravintolaa, matka kesti ainakin puoli tuntia. Ihailin maisemia taas antaumuksella ja hostisä Cyril kertoi radiosta tulevista uutisista asioita selvemmin ja ymmärsin yllättävän paljon jo toisena  päivänä. Mentiin ravintolaan sisään ja istuttiin pöytään odottelemaan isovanhempia ja Nicolen veljeä Marcellia. Marcell saapui paikalle viimeisenä, mutta ei myöhässä kuitenkaan, hän tulee Luzernista joten matka sieltä kestää huomattavasti pitempään. Ravintolan kokki on Cyrilin armeijakaveri ja muuten erinomainen kokki, ruoka oli tosi hyvää, mutta annokseni oli aivan liian iso minulle! Kuuntelin siinä ruokapöydässä sitä ihanan epäselvää sveitsinsaksaa ja aina välillä tajusin jopa muutaman sanasen, mutta aika vähäistä se oli. Istuttiin siellä syömassä monta tuntia ja sitten kun viimein lähdettiin vaihtoivat kokki ja seurueemme muutamia sanoja ja kokki toivotti ensiksi englanniksi, ja hostit korjasivat että saksaa pitää puhua, kaikkea hyvää minun tulevalle vuodelleni. Vietiin Nicolen vanhemmat kotiinsa ja sitten ajoimmekin kotiin. Pelasimme vielä illan lopuksi Wii:tä ja aloin olla aivan mestari ja voitin jopa ammattilaiset! Nukkumaan menin aika myöhään ja olin tosi väsynyt, koska koko ajan piti ymmärtää saksaa. Maanantaiksi oli paljon ohjelmaa, koska oli niin paljon asioita hoidettavana, joten sain nukkua hyvät ja pitkät unet.
Sprechen Sie deutch, bitte! Liina

Bernin seikkailu!

Tänään tiistaina tutustuttiin Berniin ja mun tulevaan kouluun, joka oli muuten ihan järkyttävän iso. Lähdettiin täältä kotoa noin 12.00 ja mentiin autolla juna-asemalle ja oltiin melkein myöhässä mun takia, kun en tienny mitä pukee... Junalla matkustaminen on täällä tosi helppoa, matka Berniin kestää Signausta noin 30 minuuttia eikä oo mitää vaihtoja, tosin 30 minuuttia on aika pitkä aika, mut kun katsoo maisemia ja puhuu saksaa, nii mikäs siinä. Bernin asemalta käveltiin junatunnelista kadulle ylös ja siellä oli törkeästi porukkaa ja liikennettä mun näkökulmasta. Venättiin muutamia minuutteja, jotta bussi numero 12 tuli ja mentiin sillä vähän matkaa. Bussista hostisä Cyril esitteli kaikki mahdolliset ravintolat, joissa kannattaa ruokailla koulun ruokatunneilla! Käveltiin koululle kiertotietä pitkin, kun kukaan ei ollut varma mistä sinne olisi lyhin matka, poikettiin eka yliopistolla -vahingossa tietty! ja sitten jatkettiin matkaa Gymnasium Neufeldiin.

Kun näin koulun mun silmät vaan suureni ja suu lohkes auki, kun se oli niin valtava, kaksi isoa rakennusta, urheiluhalli, auditorio ja urheilukenttä sekä nurmilänttejä! Päässä pyöri ajatuksia että miten ihmeessä löydän yhtään mitään ja apua auttakaa. No kyllä sieltä varmasti löytyy apua, kun eksyn siellä! Kun on tottunut pieneen kouluun, joka on yksi rakennus niin tää on aivan toista, no kaikkeen tottuu ja uuden oppii. Takasin bussipysäkille tultiin ihan opastettua reittiä ja se oli vaan 400m pitkä! En oo tottunut kaupunki elämään suomessakaan niin Bernin keskustassa tuntui siltä että hukun sinne, kun kaikkialla oli niin paljon ihmisiä ja kaikkia kulkuneuvoja.

Aamupalalla multa kysyttiin haluisinko mennä Bernissä "uimaan" Aareen ja olin ihan heti kybal mukana! Ja heti kouluun tutustumisen jälkeen lähettiin kohti Aarea ja se vesi! Voi miten ihanan sinistä se oli! Koska vesi oli vaan +17 asteista en saanu seuraa, mutta yksinkin siellä oli ihan mahtavan hauskaa. Virta oli tosi voimakas ja ekan kerran kun astuin veteen, se oli jäätävää ja virta melkein vei mut mukana. Pelotti kovasti se miten sieltä päästään ylös, mutta ei sitä voi kokeilematta tietää ja niin mä vilkutin hosteille ja hyppäsin veteen! Voi sitä virtaa ja viileetä vettä, aluks tuntu että jäädyn mutta kyllä se siitä sitten lähti, eka ylösnousi jännitti mutta ei siinä auttanut muuta kuin yrittää ja onneks onnistuin!! Päätin ekan uinnin jälkeen mennä pidemmältä ja seuraavilla kerroilla aina vaan menin pidemmälle, yhen kerran menin niin sairaan kauas ainaki 1km jos ei enemmänkin ku halusin nähä mihin saakka porukka menee, mut se kesti niin kauan että ehdin kuivua ja oli pakko hypätä virran mukaan. Hostisä näytti mulle ennen kotoa lähtöä videon, jolle oli kuvattu sitä paikkaa, jossa uin ja mun oli ihan pakko kokeilla yheltä sillalta hyppyä! En ikinä ois voinu kuvitella tekeväni mitään niin hullua, mutta ei se ees ollu paha, paitsi et yhen kerran osuin pohjaan ja jalat oli hetken kipeenä mut jatkoin vaan! Kun olin hyppiny ja uinu siellä aikani niin hostäiti Nicole sano et mennään, mutta sitten me vuokrattiin puoleks tunniks pingismailat ja pelattiin. Se oli ihan sika hauskaa kaikki vaan nauro kun oltiin niin hyviä. Aluks, kun tultiin siihen pelaamaan niin vaan yks pöytä oli varattu ja sit aika pian KAIKKI pöydät oli varattu ja pingispalloja vaan lenteli! Ja sanoin varmaa 10 kertaa "bitte" tai "danke", riippuen annoinko pallon vai sainko sellaisen. Puoli tuntia meni tosi nopeasti ja palautettua mailat ja pallon kysyin voisinko vielä mennä uimaan ja kyllähän se sopi! Sovittiin että oon puoli tuntia mutta se vähän venyi kun en nähny kelloa.. Kun vihdoin nousin ylös viimeisen kerran ja tulin pöytään sain torut kun olin liian pitkään mut ei se ollu mikään iso juttu. Ainoastaan kiinalaisen tekeminen ja syöminen siirtyi keskiviikko iltaan, sitä ootan innolla, päätetiin et mennää sitten vaihtoehtoisesti kreikkalaiseen ravintolaan syömään. Tuli kokeiltua kreikkalaista ruokaa ekaa kertaa ja hyvää oli, hostit oli syöny kyseisessä paikassa useamminkin ja tunsivat tarjoilijan, joka oli tosi mukava ja oli ilonen kun suomalainen arvosti ruokaa ja tietenkin toivotti mahtavaa vuotta ja jälleennäkemistä!

Masut täynnä jatkettiin matkaa ja talsittiin eteenpäin, mutta sitä ei kestänyt pitkään kun edessä oli ihan järkyttävän pitkät portaat ylös kadulle, mutta ne suju kaks askelta kerrallaan aika nopeasti, mutta kyllä sellasen nousun jälkeen vähän saa hengästyäkin! Ylhäällä odotti aivan mahtavan hieno maisema Aaresta ja kaupungista sekä bernin karhut! Mentiin väkijoukon viereen katselemaan karhuja ja ne oli tosi sulosia ja kaikenlisäks Finn-karhu on Suomesta. Bussi tuli täydellisesti ajoitettuna karhutarhan eteen ja päästiin sujuvasti keskustaan juna-asemalle ja väkijoukkoon. Junamatka meni haukottelujen saattamana, mutta yllättävän nopeasti, korkeimmat vuoretkin näki, kun oli niin kirkas sää, yritin valokuvata niitä, mutta ei onnistunut millään ja hostit vaan sano, et mul on koko vuosi aikaa saada se täydellinen kuva. Signausta jatkettiin autolla kotiin ja pihalla tavattiin niin mahtavan epäselvää sveitsinsaksaa puhuva mies, että en tajunnu oikeestaan yhtään mitää tai sitten olin vaan väsynyt pitkästä päivästä.. Tässä tää pitkä ja ihan mahtava tiistai sitten oli!

Liina 
    

Finn