Hier in der Schweiz

Lauantaina koitti viimein se lähdön paikka ja olihan sitä odotettu ja jännitetty vaikka kuinka pitkää. Aamulla en oikein ehtinyt tehdä mitään erityistä: aamupala ja sitte olikin jo autoon matka. Matkaan meni yllätävän paljon aikaa ja oltiin hiukan aikataulusta myöhässä ja siitä sain lisää perhosia vatsaan. No saavutiin lentokentälle ja tavattiin kaksi muuta vaihtaria ja YFU-vastaava, mentiin siitä kaikki sitten punnitsemaan niitä matkalaukkuja ja mulla oli hirveet paineet, että on ylipainoa, kun se tulee niin kalliiksi, mutta nämä kaksi muuta vaihtaria eivät olleet samalla tavalla paineissa, vaan pakannu ilosesti reilusti ylipainoo! :D Tiskillä oleva nainen oli niin kiltti, että antoi ylipainomme mennä ilman lisämaksuja, koska oltiin sentään menossa vuodeksi ja 20kg on aika vähän tavaraa vuodeksi. Siinä sitten hyvästeltiin perheet ja mä aidin ja väkisinkin itku tuli mutta jatkettiin matkaa turvatarkastukseen ja ostosten ja sähläysten jälkeen istuttiin portille odottamaan lentokoneeseen pääsyä. Siinä istuskeltiin kaikessa rauhassa ja muistin ettei mulla ollut sanakirjaa mukana, onneksi siinä oli ihan vieressä kirja-ja lehtikauppa, josta sain ostettua viime tingassa suomi-saksa-suomi-sanakirjan. Lento meni mukavasti ja saatiin kaikki otettua pienet torkutkin, mutta lennolla sattui sellainen kommellus, että olisin ostanut pelikortit ja paninon, mutta eihän lennolla käynyt frangit eikä visa electron niin ei ollut euroja kuin paninoon. Pian lentokone saapui  Sveitsiin ja mentiin siinä massan mukana bussin ja siitä lentokentälle. Sveitsin YFU:n edustajat olivat meitä vastassa sellaisen YFU-kyltin kanssa ja mentiin niiden kanssa odottelemaan matkatavaroiden saapumista. Kassimme saapuivat yllättävän nopeasti ja päästiin siitä sitten nopeasti tapaamaan ja halaamaan hostperheitämme. Oli ihan mahtava fiilis kun tapasi vihdoinkin hostit ja kysymyksten saattelemana lähdettiin sieltä kohti junaraiteita. Matkalla puhuttiin aika paljon ja suurin osa meni ihan yli ymmärryksen, koska saksankielen taitoni eivät olleet aivan huipussa ensimmäisenä päivänä. Katselin vain matkalla maisemia ja ihanan vihreää ja kaunista Sveitsiä, välillä tuli aina tunneleita ja pisin kesti noin minuutin jollei pidempäänkin. Bernissä oli junan vaihdon paikka paikallisjunaan ja niin saavuimme pian Signauhun. Asemalta jatkettiin autolla kotiin, minulla ei ollut sen suurempaa kuvaa talosta ja yllätyin miten iso se oli. Nousimme portaat aina ylimpään kerrokseen ja siellä minulle esiteltiin asunto: keittiö, olohuone, baari, makuuhuoneet, kylppärit ja jne. Tutustumisen jälkeen asettelin tavarat pois kasseista vaatekaappin ja muualle. Sitten olikin ruuan paikka, söimme itsetehtyjä minipitsoja, joiden valmistus kesti yllättävän pitkään, mutta tosi hyvää oli. Illasta kokeilin pelata Wii:tä, mutta ammattilaiset vei mua ja alku oli vaikeinta, mutta kyllä se siitä sitten lähti. Menin ajoissa nukkumaan, koska aikainen herätys ja matka painoivat, mutta valitettavasti en saanut nopeasti unen päästä kiinni, koska oli uusi sänky ja ulkona olevat liinenteen melut...

Estekisat ja viimeinen este

Sunnuntaina sain nukkua tosi pitkään melkein 12, ja aamupala odotti heti kun olin herännyt. Sunnuntaille oli ohjelmana mennä katsomaan kävelymatkan päässä olevaa esteratsastus kisaa, joka järjestetään joka vuosi. Matkalla ehti tulla melkein hiki, koska olin pukeutunut niin lämpimästi, vaikka aurinko porotti taivaalla tosi kuumasti. Ehdin jo lauantaina ihailla ikkunastani kilpailuja ja olin iloinen, kun pääsin katsomaan ihan vierestä. Kisoissa oli hienoja hevosia hyvine ratsastajineen, vain muutama putosi satulasta alas, mutta olin yllättynyt niin monista kieltytymisistä esteillä. Hostit kyseli multa aina välillä kaikkia kysymyksiä liittyen kilpailuun ja suoriuduin ihan kunnialla, vaikken olekaan paremmin perehtynyt esteratsastuksen sääntöihin ja muihin asioihin. Istuskeltiin siinä kaikessa rauhassa ja takaa kuuluui "hoi" ja hostäidin Nicolen vanhemmathan ne siellä olivat ja tulivat puhumaan kanssamme. Siinä aikamme katselimme kisoja, kun alkoi sataa ropisemaan vettä. Kaikki muut menivät katoksen alle, mutten itse halunnut, kun sieltä ei nähnyt kisaa yhtä hyvin, onneksi sain sateenvarjon lainaksi, olisin muuten kastunut ihan märäksi. Katsoimme kisoja tosi pitkään, koska olin niin kiinnostunut ja teki heti itsekin mieli mennä ratsasatamaan ja kisata, mutta ehkä en vielä kuitenkaan ihan pärjäisi kisoissa! Lähdettiin kisapaikalta ja saatiin isovanhemmilta kyyti kotiin, tultiin vaan nopeasti vaihtamaan vaatteet ja lähdettiin kohti ravintolaa, matka kesti ainakin puoli tuntia. Ihailin maisemia taas antaumuksella ja hostisä Cyril kertoi radiosta tulevista uutisista asioita selvemmin ja ymmärsin yllättävän paljon jo toisena  päivänä. Mentiin ravintolaan sisään ja istuttiin pöytään odottelemaan isovanhempia ja Nicolen veljeä Marcellia. Marcell saapui paikalle viimeisenä, mutta ei myöhässä kuitenkaan, hän tulee Luzernista joten matka sieltä kestää huomattavasti pitempään. Ravintolan kokki on Cyrilin armeijakaveri ja muuten erinomainen kokki, ruoka oli tosi hyvää, mutta annokseni oli aivan liian iso minulle! Kuuntelin siinä ruokapöydässä sitä ihanan epäselvää sveitsinsaksaa ja aina välillä tajusin jopa muutaman sanasen, mutta aika vähäistä se oli. Istuttiin siellä syömassä monta tuntia ja sitten kun viimein lähdettiin vaihtoivat kokki ja seurueemme muutamia sanoja ja kokki toivotti ensiksi englanniksi, ja hostit korjasivat että saksaa pitää puhua, kaikkea hyvää minun tulevalle vuodelleni. Vietiin Nicolen vanhemmat kotiinsa ja sitten ajoimmekin kotiin. Pelasimme vielä illan lopuksi Wii:tä ja aloin olla aivan mestari ja voitin jopa ammattilaiset! Nukkumaan menin aika myöhään ja olin tosi väsynyt, koska koko ajan piti ymmärtää saksaa. Maanantaiksi oli paljon ohjelmaa, koska oli niin paljon asioita hoidettavana, joten sain nukkua hyvät ja pitkät unet.
Sprechen Sie deutch, bitte! Liina