Bernin seikkailu!

Tänään tiistaina tutustuttiin Berniin ja mun tulevaan kouluun, joka oli muuten ihan järkyttävän iso. Lähdettiin täältä kotoa noin 12.00 ja mentiin autolla juna-asemalle ja oltiin melkein myöhässä mun takia, kun en tienny mitä pukee... Junalla matkustaminen on täällä tosi helppoa, matka Berniin kestää Signausta noin 30 minuuttia eikä oo mitää vaihtoja, tosin 30 minuuttia on aika pitkä aika, mut kun katsoo maisemia ja puhuu saksaa, nii mikäs siinä. Bernin asemalta käveltiin junatunnelista kadulle ylös ja siellä oli törkeästi porukkaa ja liikennettä mun näkökulmasta. Venättiin muutamia minuutteja, jotta bussi numero 12 tuli ja mentiin sillä vähän matkaa. Bussista hostisä Cyril esitteli kaikki mahdolliset ravintolat, joissa kannattaa ruokailla koulun ruokatunneilla! Käveltiin koululle kiertotietä pitkin, kun kukaan ei ollut varma mistä sinne olisi lyhin matka, poikettiin eka yliopistolla -vahingossa tietty! ja sitten jatkettiin matkaa Gymnasium Neufeldiin.

Kun näin koulun mun silmät vaan suureni ja suu lohkes auki, kun se oli niin valtava, kaksi isoa rakennusta, urheiluhalli, auditorio ja urheilukenttä sekä nurmilänttejä! Päässä pyöri ajatuksia että miten ihmeessä löydän yhtään mitään ja apua auttakaa. No kyllä sieltä varmasti löytyy apua, kun eksyn siellä! Kun on tottunut pieneen kouluun, joka on yksi rakennus niin tää on aivan toista, no kaikkeen tottuu ja uuden oppii. Takasin bussipysäkille tultiin ihan opastettua reittiä ja se oli vaan 400m pitkä! En oo tottunut kaupunki elämään suomessakaan niin Bernin keskustassa tuntui siltä että hukun sinne, kun kaikkialla oli niin paljon ihmisiä ja kaikkia kulkuneuvoja.

Aamupalalla multa kysyttiin haluisinko mennä Bernissä "uimaan" Aareen ja olin ihan heti kybal mukana! Ja heti kouluun tutustumisen jälkeen lähettiin kohti Aarea ja se vesi! Voi miten ihanan sinistä se oli! Koska vesi oli vaan +17 asteista en saanu seuraa, mutta yksinkin siellä oli ihan mahtavan hauskaa. Virta oli tosi voimakas ja ekan kerran kun astuin veteen, se oli jäätävää ja virta melkein vei mut mukana. Pelotti kovasti se miten sieltä päästään ylös, mutta ei sitä voi kokeilematta tietää ja niin mä vilkutin hosteille ja hyppäsin veteen! Voi sitä virtaa ja viileetä vettä, aluks tuntu että jäädyn mutta kyllä se siitä sitten lähti, eka ylösnousi jännitti mutta ei siinä auttanut muuta kuin yrittää ja onneks onnistuin!! Päätin ekan uinnin jälkeen mennä pidemmältä ja seuraavilla kerroilla aina vaan menin pidemmälle, yhen kerran menin niin sairaan kauas ainaki 1km jos ei enemmänkin ku halusin nähä mihin saakka porukka menee, mut se kesti niin kauan että ehdin kuivua ja oli pakko hypätä virran mukaan. Hostisä näytti mulle ennen kotoa lähtöä videon, jolle oli kuvattu sitä paikkaa, jossa uin ja mun oli ihan pakko kokeilla yheltä sillalta hyppyä! En ikinä ois voinu kuvitella tekeväni mitään niin hullua, mutta ei se ees ollu paha, paitsi et yhen kerran osuin pohjaan ja jalat oli hetken kipeenä mut jatkoin vaan! Kun olin hyppiny ja uinu siellä aikani niin hostäiti Nicole sano et mennään, mutta sitten me vuokrattiin puoleks tunniks pingismailat ja pelattiin. Se oli ihan sika hauskaa kaikki vaan nauro kun oltiin niin hyviä. Aluks, kun tultiin siihen pelaamaan niin vaan yks pöytä oli varattu ja sit aika pian KAIKKI pöydät oli varattu ja pingispalloja vaan lenteli! Ja sanoin varmaa 10 kertaa "bitte" tai "danke", riippuen annoinko pallon vai sainko sellaisen. Puoli tuntia meni tosi nopeasti ja palautettua mailat ja pallon kysyin voisinko vielä mennä uimaan ja kyllähän se sopi! Sovittiin että oon puoli tuntia mutta se vähän venyi kun en nähny kelloa.. Kun vihdoin nousin ylös viimeisen kerran ja tulin pöytään sain torut kun olin liian pitkään mut ei se ollu mikään iso juttu. Ainoastaan kiinalaisen tekeminen ja syöminen siirtyi keskiviikko iltaan, sitä ootan innolla, päätetiin et mennää sitten vaihtoehtoisesti kreikkalaiseen ravintolaan syömään. Tuli kokeiltua kreikkalaista ruokaa ekaa kertaa ja hyvää oli, hostit oli syöny kyseisessä paikassa useamminkin ja tunsivat tarjoilijan, joka oli tosi mukava ja oli ilonen kun suomalainen arvosti ruokaa ja tietenkin toivotti mahtavaa vuotta ja jälleennäkemistä!

Masut täynnä jatkettiin matkaa ja talsittiin eteenpäin, mutta sitä ei kestänyt pitkään kun edessä oli ihan järkyttävän pitkät portaat ylös kadulle, mutta ne suju kaks askelta kerrallaan aika nopeasti, mutta kyllä sellasen nousun jälkeen vähän saa hengästyäkin! Ylhäällä odotti aivan mahtavan hieno maisema Aaresta ja kaupungista sekä bernin karhut! Mentiin väkijoukon viereen katselemaan karhuja ja ne oli tosi sulosia ja kaikenlisäks Finn-karhu on Suomesta. Bussi tuli täydellisesti ajoitettuna karhutarhan eteen ja päästiin sujuvasti keskustaan juna-asemalle ja väkijoukkoon. Junamatka meni haukottelujen saattamana, mutta yllättävän nopeasti, korkeimmat vuoretkin näki, kun oli niin kirkas sää, yritin valokuvata niitä, mutta ei onnistunut millään ja hostit vaan sano, et mul on koko vuosi aikaa saada se täydellinen kuva. Signausta jatkettiin autolla kotiin ja pihalla tavattiin niin mahtavan epäselvää sveitsinsaksaa puhuva mies, että en tajunnu oikeestaan yhtään mitää tai sitten olin vaan väsynyt pitkästä päivästä.. Tässä tää pitkä ja ihan mahtava tiistai sitten oli!

Liina 
    

Finn