Zischtig+ kaikkea muuta!!!

Huoneeni ikkunasta aamumaisema.

Aamu parvekkeelta katsottuna ennen sadetta.

Signauhan se siellä.

Nyt on jo ilta, mutta tulin vasta kotiin joten en ehtinyt yhtään aikaisemmin kirjoittelemaan. Aamulla lähdin hirveillä kiireellä, koska juutuin kirjoittamaan blogia (mm. teen jouduin kaatamaan viemäristä alas kun ei ollut aikaa juoda ja murojen loppu meni roskikseen...) Tänään kun lähdin kotoa oli ulkona odottomassa mitä kaunein ja parhain sää nimittäin kaatosade ja tietenkin siinä piti pyöräillä junalle kovaa, koska luulen aina olevani myöhässä.. Olin juna-asemalla jo 8.38 ja taisin lähteä 8.34 joten kovaa viiletin, mutta ei sellaisessa sateessa oikein viitsi maisemia jäädä ihasteleemaan -ihan kuin mitää näkyisikään!

Koulu päivä mene ohi sopivan mukavasti ja puhuin enemmän luokkalaisteni kanssa kuin aikaisemmin ja tänään menin syömään Selinen ja hänen kavereidensa muilta luokilta kanssa. Hänen kaverinsa kysylivät oikeastaan melkein enemmän kaikesta ja Suomesta kuin luokkalaisensa ja olivat todella kiinnostuneita, koska aina kun avasin suunsa heidän päänsä kääntyivät! Matikantunnin jälkeen ilo projektiviikon info ja jestas kuin olen koko ajan enemmän innoissaan ja odotan kyseistä viikkoa ehkä hiukan liian paljon!!! Tapasin muut ryhmäläiseni ja kaikki tuntuivat mukavilta ja liikunnallisilta. Infon jälkeen kun lähdimme valumaan alas portaita kysyin yhdeltä luokkalaiseltani onko hän menossa bussilla ja niin menimme yhtä matkaa ja puhuimme aika paljon ja oli ihanaa kun saa puhua kahdestaan jonkun kanssa ja ymmärsin jopa kaiken mitä hän puhui kun hän puhui niin selkeästi ja sitten minä aina selitin änkytys saksallani kaikkea. Jäin bussista Bärenplatzilla ja siitä jatkoin matkaa ihmisvirrassa kohti sport xx, mutta muistin ettei minulla ollut paljoa rahaa mukana ja niin piti kääntyä ja kävellä takasin automaatille ja nostaa rahaa. Tietenkään en voi nostaa enempää kuin 100 CHF koska en tiiä siinä kortilla on joku nostoraja ja sitten sähläsin vielä siinä samaanaikaan sanakirjan kanssa kun ei ollut tietoa sanasta jota Cyril oli käyttänyt tekstarissa.. Laahustin uusiksi kauppaan mutta ei sieltä löytynyt mitään ja niin päätin suunnata Intersportiin, jonka olin aikaisemmin nähnyt. Menin sinne ja se tuntui kovin pieneltä ja kappas huomasin siellä olevan joku 4 kerrosta ja lähdin nousemaan portaita ja luulin olevani futis osastolla mutta ei vaan ylöspäin ja sitten vasta saavuin sinne. Siellä oli aluksi tyhjää ja hiljaista kun tulin, mutta sitten takaani kuului kun käännyin "Hallo" ja ystävällinen miesmyyjä kysyy jotain jännää bernin saksalla ja oon että "jaa", koska olin 100% varma että se tarkoitti tarviinko apua/palvelua ja oikeihan se meni. Sitten hän vain jatkoi bernin saksalla ja sitten mun oli sanottava: Kannst du Hochdeutsch sprechen, bitte. Ja sitten se jatkoi normi saksalla ja osasin hoitaa futiskenkäostokset kokonaan saksaksi ja oon ihan sika ylpee itsestäni, kolme viikkoo ja asion jo hienosti saksalla. En kuitenkaan ostanut kenkiä, koska ei ollut sopivaa kokoa, mutta huomisaamuksi siellä on kengät ja meen käymään ennen koulun alkua ja toivon että ne on täydelliset, koska huomenna on ekat treenit ja jännittäää tosi paljon ja ilman nappiksia se on vähän tylsää futaa..
Tapasin hostit terassilla ja siitä mentiin Papa Joe'siin syömään hyvää ruokaa jota oli aivan liian paljon, koska kukaan meistä ei jaksanut annostaan loppuun asti syödä!

"Poppa Joessa" siis sori Papa Joe'ssa trinksulla (non-alcoholic).

Sieltä lähdettiin tallustelemaan yhdessä juna-asemalla ja ostettiin vielä lämmintä juotavaa kun junan lähtöön oli aikaa. Meil menee mun hostien kaa tosi hyvin ku aina tajutaan toisia ja nauretaan ihan koko ajan ja puhun niitten kaa nyt täs vaihees enemmä ku luokkalaisten kaa. Reilut kolme viikkoa jo hurahtanut joten ei mikään suuri ihme kun menee niin hyvin yhteen, oon tosi iloinen että hostini ovat todella mukavia ja sydämellisiä ja että meillä sujuu tosi hyvin. Junamatka meni hurahtaen ja naurulla myös. Signaussa odotti pyörä ja poljin kotiin ja sitten aloinkin kirjoittelemaan ja katselemaan tekstiä. Nyt kun tulee jotain sanottaavaa se tulee tosi helposti heti saksalla, koska aluksi musta tuntui kuin ajatukset on suomeksi ja saatan vahingossa käyttää enkkua tai suomea, mutta nyt saksa kulkee tosi sujuvasti. Oon myös tosi iloinen siitä että me Minnan (toinen vaihtari suomesta bernissä) kanssa puhutaan enimmäkseen saksaa ja sekin tulee tosi luonnostaan, ootan jo torstaita, koska silloin tapaan Minnaa ja päästään vaihtaman kuulumisia ja puhumaan kaikesta tärkeästä ja turhemmastakin!! 
Sitten kuvia eikä paljoa tekstiä, koska ei ole tarpeeksi aikaa.

Kissa vartioi taloa ja oli pitelemässä sadetta.

Lauantain jälkkäri ja futari aiheinen, koska futis on lähellä sydämiämme.

Sydän Suomeen!<333 (lauantain illalliselta)

Jäähalli näytti ekaksi aika tosi ankealta mutta ei se niin paha sitten lopulta ollutkaan.

Olin hämmästynyt kun näin tän, koska ei ollut mitään suurempia odotuksia.

Hostit katsomossa pitämässä peukkuja.

Vauhdikasta menoa.

Tappelu, ja mä vaan nauroin kun se on niin hölmöä kun ne vaan hakkaa toisaan!

Laukaus.

Maali!

Hali.

Loukkaantuminen (ehkä veska oli väsynyt torjumaan ja olihan sillä jo urakka takana, nimittäin se päästi 8 maalia tai sitten se halusi päästää kakkosveskan vähäks aikaa pelaamaan).

Lopputulos.

Päätös.

Upouusi "Kuh-saft"-mukini. :D

<>

Piti kokeilla Burger Kingikin.

Taidemuseo Bernissä.

Kouluni sisältä ja portaat, joita menen joka ikinen koulupäivä ylös alas monta kertaa. Lokeroni on ylimmässä tai 4.kerroksessa ja käyn siellä luokkalaisteni kanssa joka päivä monia kertoja.

Rakkaat vanhemapani täällä Sveitsissä.

Liebe Grüsse Liina<333
Ps. Mulle saa lähettää sähköpostia ja laittaa kommentteja ja kysellä kaikkea jos haluaa ja olisi mukava kuulla teistä.

Guten Morgen!

Tänä aamuna olen ekaa kertaa YKSIN uudessa kodissani, koska nyt alkoi tavallinen arki kun lomat loppuivat hosteiltani. Heräsin noin 6.45 siihen kun isäni lähetää viestiä Suomesta. Minulla oli tuolloin kylmä joten nappasin peittoni kaapista ja jatkoin uniani noin tunnin verran lisää. Kun heäsin vaihdoin vaatteet ja kipitin keittiöön syömään Fitness muroja maidolla. Ulkona piiskaa sade eikä sää kovin lämpimältä tunnu, joten odottelen vain koska saan lämpimän talvitakkini. Tänään on mielenkiintoinen päivä tai ei muuten mutta kun on projektiviikon INFO ja odotan sitä viikkoa kuin kuuta nousevaa ja haluan tietää mitä teemme lopullisesti ja miten kaikki menee.

Viikonloppu oli mukava ja sain nukkua tarpeeksi! Lauantaina olisi ollut mahdollisuus mennä lapsenvahdiksi, mutta olin vähän kipeä niin hostini ajattelivat ettei se ole kovin viisasta sairastuttaa lapset ja muutenkin meille oli tulossa illallisvieras. Päivällä taisin käydä pyöräilemässä vesisateessa ja juuri kun menen lehmiä päätetään viedä tien yli joten ei auttanut kuin odotella niiden laiskojen eläinten kopsutella alfaltin yli. Takasin tullessa minua odotti sauna, joka oli muuten niin pieni verratuna suomalaisiin, hyvät löylyt sain aikaan kuitenkin. Joskus ennen kahdeksaa tuli vieras ja kun olen niin hyvä muistamaan nimiä oli hänen nimensä Matteus, Matheus tai jotain sinne päin. Hän tuli suoraan jalkapallo pelista ja hän harjoittelee tosissaan nimittäin 7 kertaa viikossa, koska tavoitteena on päästä nuosemaan huippujoukkueeseen. Ruoka oli jälleen kerran erinomaista: kiinalaista ja sitten jälkeruuaksi suklaa-kahvi mousseatu. Katsoimme aika "keskellä" yötä Hangover elokuvan ja se oli toisen kerran katsottuna yhtä hupaisa kuin ensimmäiselläkin kerralla mutta nyt en ymmärtänyt aivan kaikkea koska se oli saksaksi ja tekstit myös saksaksi. Voi ei aika loppuu pakko lopettaa mutta kerron sunnuntaista myöhemmin, sitä odotellessa. Tschüss

Liebe Grüsse Liina
ps. ei ole aikaa lisätä kuvia ne tulevat jälkijunassa. eikä korjata virheitä.. :)

Friitig ja muuta

Kolme viikkoa on jo hurahtanut, vaikka koulussa tunneilla istuessa ja junalla matkustaessa ei voi samaa sanoa! Tämä viikko on mennyt täysin flunssan kourissa ja liikunnan harrastamisesta ei voida puhuakaan… Keskiviikkona, kun luokallamme oli liikuntatunti, jouduin katselemaan vierestä kun muut hikoilivat, koska kipeänä airobic ja baseball eivät kuitenkaan tee kovin hyvää. Tänään (perjantaina) kuitenkin olin päättänyt osallistua liikuntatunnille ja odotin kovasti, että meillä olisi suunnistusta läheisessä metsässä, mutta tietenkin sitä ollaan sokerista (ulkona oli aika kylmä ja satoi). Antoi opettaja minulle mahdollisuuden mennä suunnistamaan, mutta tiesin kaikkien muiden jäävän sisälle sadetta pitämään ja niin jäin myös sisälle. Nyt ei tarvitse lukea, jos ei jaksa lukea selostusta liikuntatunnista.

Tunnilla ”kasasimme” sellaisen rakennelman, jossa on patja korkeuksissa voimistelupuomien päällä, (mikä muuten näytti niin hurjalta, etten aluksi meinannut uskoa sen olevan oikean ja totta) sen toisella puolella oli trampoliini ja toisella ”portaat” sellaisista pukeista. Pelin pisteisen keräämisen aloitti toinen joukkue, ei siis se, jossa olin. Minun joukkueeni asettui saliin levälleen ja toinen joukkue asettui valmiiksi jonoon, josta sitten aina kaksi kerrallaan heitti pallon ja lähti juoksemaan salin toiseen päähän, (jossa oli kiipeilyseinä) koskee seinään ja sitten täytyi juosta joko pukkiportailta tai trampoliinilta hypätä patjan päälle. Haaste oli siinä, että minun/vastakkainen joukkue heitti palloa juoksijoita kohden yrittäen osua heihin, osuessaan kyseisen henkilön piti palata jonoon odottamaan seuraavaa vuoroaan. (Kaksi pistettä sai, jos pääsi trampoliinilta ja yhden portailta). Toinen joukkue oli aluksi 5minuuttia ja sitten tuli toinen pallo vaikeuttamaan ja sitten noin 7minuutin kuluttua vaihdoimme joukkueiden paikkoja ja pääsimme areenalle! Kukaan ei onnistunut osumaan minuun pallolla ja sain joka kierroksella 2 pistettä. Sitten kun menen viimeistä kertaa, jota en silloin vielä tiennyt, ja hyppäsin trampoliinilta matolle niin että onnistuin ottamaan kynsillä kiinni ja sitten taittukin vasemman käden kynsiä muutama ja se muuten sattui ihan sairaan paljon.
Opettaja oli ihan sairaan huolissaan ja sano että kylmä vesi voisi tehdä hyvää ja niin minä juoksin vessaan ja eikun hana valumaan! Siinä sitten ehdin aikani viilentää sormenpäitäni ja katsella peiliin ja ajatella että kaikkea hölmöä mulle aina sattuu. Olin vessassa kaikessa rauhassa sitten soikin kello ja olin paniikissa että apua tunti loppuu ja juoksen ylös takaisin halliin ja siellä kaikki kaikessa rauhassa ahtaa tavaroita kaappiin siististi ja heti saavuttuani tulee opettaja kysymään vointia ja oon vaan että alles gut! Oli kanssa tosi tärkeää kaikkien saada tietää montako pistettä tein ja enhän mä nyt niitä tiennyt laskea, mutta paljon. No ei mun pisteet riittäny viemään mun joukkuetta voittoon ja niin sitten mun joukkue joutui ulos siirtämään maaleja kentälle, kun taas mä jäin sisään puhumaan opettajan kanssa siitä mitä teen projektwoche/projektiviikolla ja olin sanonut haluavani päästi hänen ryhmäänsä, jossa aluksi tiistaina mennään kanooteilla soitelemaan ja sitten tiistaina ajetaan polkupyärillä Bieliin ja sitten ollaan siellä yötä ja siellä mennään surffaa ja hierontaa ja tehdään ruokaa, perjantaiksi poljetaan takaisin koululle. Tää ei oo viel ens viikko mut vast joku 20.9-27.9 viikko, meni varmaa väärin.

JATKUU
Liikuntatunnin jälkeen menin ruokalaan syömään eväitäni kahden muun luokkalaiseni kanssa. Perjantaisin minulla on aina kaksi tuntia ruokataukoa/kaksi hypäriä, joten siinä ehtisi mennä vaikka kupungille syömään tai pyörimään, mutta tänään olin vain koululla. Kun olimme syöneet vaihdoimme pöytää muiden luokkalaistemma luokse ja siellä kaikilla oli koulukirjat esillä ja opiskelu meneillään, mutta meidän tultua alkoi lörpöttely ja aluksi kaikki puhuivat niin kiivaasti sveitsin saksaa ja pohdin päässäni, että en jaksaisi kuunnella yhtään ja sitten kuin ihmeestä, joku keksi, ja luultavasti huomasin minun olevan ajatuksissa ja aivan pihalla heidän puheistaan, että "hoch deutschia" ja niin sitten jokainen vuorollaan suunsa avatessaan sai kaikilta kuulla yhteen äänen että "hoch deutschia", koska aloitti aluksi sveitsinsaksalla/bernin saksalla ja nauroimme, koska oli niin hauskaa, ettei kukaan muistanut puhua hochhelia.
No ymmärrän nyt jo paljon enemmän bernin saksaa kuin aluksi ja saksan ymmärrän todella paljon paremmin kuin ensimmäisellä viikolla. Puhun ja selitän asioita myös enemmän koulussa ja tietenkin hostvanhemmilleni selittelen päivän tapahtumia. Olen huomannut olevani todella väsynyt, joka päivä enkä oikein jaksaisi tehdä mitään koulun jälkeen, kun täällä on niin pitkät koulupäivät. Eilen perjantaina(kai?) puhuimme juuri muutaman luokkalaiseni kanssa välitunnilla, siitä kun täällä on niin pitkät koulupäivät esimerkiksi verrattuna Suomeen ja he olivat myös sitä mieltä että eivät opi eivätkä jaksa keskittyä päivän viimeisiin tunteihin. Koen myös tavallaan olevani sveitsiläinen nuori, koska käyn koulua kuten muutkin joka päviä ja kuljen samalla tavalla kuin paikalliset: pyörällä, aamujunilla, ruuhkabusseissa ja käytän jalkoja kulkiessa paikasta toiseen. Ainoa on etten ole vielä aivan kartalla Bernistä ja missä on mitäkin ja mistä mennä sinne ja tänne, tiedän kuitenkin missä on Aare ja uimapaikka sekä Bernin karhut...
Kemian tunnilla opettaja ei tuntunut vieläkään tietävän minun olevan Suomalainen vaihtari ja etten osaa kemiaa oikein saksaksi ja taas hän päätti kysyä jotain minulta ja olin jälleen: " Ich weisse nicht" mutta tällä kertaa hän vain sanoi mietippä vähäsen ja olin ihan pulassa, sitten joku yrittää kuiskata jotain, mutta ihan kuin saisin siitä selvää, pian kuitenkin muut kertovat minun olevan Suomesta ja sitten hän antaa minun olla rauhassa pahoittelujensa jälkeen. Ennen kemian tuntia meillä (monilla luokkalaisillani) oli hypäri ja se oli muuten hupaisa sellainen, koska luokkatoverini ottivat sanakirjani ja rupesivat lukemaan sanoja suomeksi ja se oli niin hassun kuuloista. Olisi pitänyt ottaa siitä video, kun kolme tyttöä, yksi pöydän päällä kaksi muuta sivuilla sekä yksi pieni sanakirja ja suomen ääntämienn menossa!
Hostini tulivat hakemaan minut koululta ja matkasimme kotiin ja otin siinä pienet torkut matkalla, koska oli ollut ppiiiitkäää päivä. Sovimme menevämme perjantai illasta einkaufen/ruokaostoksille, että lauantaina tänään saisi nukkua pitkään ja myöhäiseksi se vierähtikin. Illalla ostosten jälkeen söimme raclettea, perunoita ja minä vedin muutaman ison tomaatinkin, kyllä oli hyvää sekä katsoimme elokuvan.

Liebe Grüsse Liina

kuulumisia

Hallo!!
Tiedän että "monet" käyvät melkein joka päivä katsomassa pävittelenkö blogiani ja nyt oli ihan pakko tulla ja kirjoittaa että teidätte minun olevan elossa! :D On ollut niin paljon ohjelmaa ja koulu alkanut ja kaikkea mahdollista etten oikein ole jaksanut kirjoittaa loppuun, olen monta kertaa aloittanut kirjoittamaan tekstiä, mutta en sitten kuitenkaan julkaissut mitään.
Kuvia otan aivan sairaan paljon ja siinä että etsin sopivat kuvat tänne esille laittamisessa kestää jo itsessään aikansa... No laitan niitä kuvia niin ei ehkä tarvitse selittää kaikkea aivan pikkutarkasti.
Koulu menee hyvin siellä on tosin rankkaa koko ajan yritää ymmärtää saksaksi kemiaa, matikkaa, historiaa, fysiikkaa, biologiaa ja maantietoa, mutta kyllä siinä aina jotain oppii!!! Luokkalaiseni ovat mukavia mutta eivät tule juttelemaan vaan täytyy itse kysyä asioita ja mennä puhumaan. Tänään puhuin ekaa kertaa yhden tytön kanssa nimeltä Cristine ja hän oli tosi mukava ja saksanikin sujui ihan mukavasti. Harmittaa kun tytöt puhuvat porukassa sveitsinsaksaa ja kertovat asiosta niin kiinnostavasti ja sitten kaikki nauravat ja kommentoivat ja olen vähän niinkuin häh? Sanon joka päivä monta kertaa Anjalle ja Andrinalle että saksaa ja aina se tuntuu unohtuvan, mutta ei se mitää saatan sitten ainakin oppia sveitsinsaksaa nopeammin. Tuntuu kuin monet luokkalaisistani haluisivat puhua kanssani, mutta eivät "uskalla" tai en tiedä, mutta kyllä se siitä, pitää itse myös vain mennä puhumaan. Kukaan ei vielä ole paennut minua kun olen mennyt puhumaan! ;)

<>

Signaun tytteli

Koulu alkaa!

Kotikoloni ja villi hyppy. Huoneeni ikkuna on tuo jonka ikkunalaudalla on tomaattipuu, keskellä toiseksi ylin ikkuna.

vas.Minna (Finland), Hana (Tsekki), Pedro (Equador)

Aare takanani (ja ilme on mikä on kun joku ottaa kuvan kun puhuin!)

Oltiin laiskoja pitkän päivän jälkeen ja otettiin kyyti mäen päälle!

Signauta

"Suihkussa" pikkulasten kanssa

Bundeshaus

Auringon ottoa ja uintia

Molskis!!! Ja Aaren uimaan

Ekaa kertaa Mc Donald'sissa Sveitsissä.

Futista illasta ja oli aika pimeää niin myöhään, mutta hauskaa, Fc Vaihtaritytöt vs. Fc Marti

Leukoja vetelin siellä, mutta vaan muutaman..

Kuvat eivät ole mitenkään oikeassa aika järjestyksessä. Perjantaina olin Minnan kanssa kaupungilla shoppailemassa ja rahaa paloi vaatteisiin. Kävimme silloin myös ensimmäisen kertamme Mäkissä syömässä. Kaupungilla pyörimisen jälkeen matkasimme ratikalla Minnan talolle ja siellä tapasin hänen hostäitinsä Ursulan sekä hostsiskon Fionan. Söimme kurkkusalaattia ja perunoita juustolla ja sitten olikin mieluisimman ohjelman vuoro, nimittäin elokuvan valitseminen ja katsominen. Päädyimme "Because i said so" elokuvaan ja katsoimme sitä saksaksi puhuttuna ja saksankielisellä tekstityksellä. Olimme Minnan kanssa yhtä mieltä siitä että niin opimme parhaiten saksaa ja ymmärsimme yllättävän paljon elokuvasta. Minna saattoi minut ratikalle noin 11 aikaan ja koko matkan keskustelimme VAIN SAKSAKSI!! Bernissä tapasin hostini Bärenplatz pysäkillä ja siitä lähdimme, heidän hyvästeltyä illalliskumppaninsa Simon, kotiin autolla.

Liebe Grüsse, Liina.
PS: Saa kommentoida! =)

Erste Schultage! Tätä on odotettu ja jännitetty!

Tänään alkoi pitkään odotettu koulu ja se meni odotettua paremmin! Sain kyydin aamulla juna-asemalle, koska aamulla satoi vettä ja oli kylmä vielä kaiken lisäksi. Junassa kuuntelin musiikkia ja yritin hillityä perhosia vatsassani, koska jännitti niin vietävästi. Saavuin Berniin ja kävelin junatunnelista bussipysäkille, joka oli yllättävän täynnä nuoria ja kun bussi 12 tuli kaikki tietenkin yrittivät tunkea bussiin, mutta osa luovuttu suosiolla, mutta minä pienenä tyttönä mahduin bussiin. Matka meni aika ahtaasti ja sveitsinsaksan raikuessa, jota yritin vähän edes ymmärtää. Nyt olen ruvennut jopa vähän ymmärtämään sveitsinsaksaa, mikä on todella hyvä, mutta en vielä piiiiiitkäään aikaan voi kuvitella puhuvani sitä!
Kaikki miljoona opiskelijaa jäi siinä päätepysäkillä ja lähdimme kaikki tallustamaan, osa jopa sateenvarjojen alla, kohti koulua. Päästessäni kouluun lähdin kipuamaan portaita ylös aina kolmanteen kerrokseen saakka. En muistanut luokkaani ja siinä etsiessäni paperia laukusta olin pysähtynyt luokan 3.09 eteen, sisältä tuli hetken kuluttua nainen ja hän kysyi olinko Veera ja esitteli itsensä: Frau E. Egger-Feller elikkä minun luokanopettaja. Siitä menin sen perässä luokkaan ja puhuttiin vähän asioita läpi, koska minulla oli kysyttävää lukujärjestyksestä ja kaikesta mahdollisesta. ”Egger” sanoi minulle, että jos en ymmärrä jotain voin aina kysyä häneltä ja saan vastauksen englanniksi, jos se ei aukea saksaksi. Hän kertoi myös, että ensimmäisellä tunnilla jaettaisiin kaikenmoisia papereita ja käytäisiin läpi kaikkea tärkeää.
Opiskelijoiden tullessa luokkaan moikkailin heitä reippaasti: ”Hallo” ja sain muutamalta vastauksen ja osalta muutaman oudoksuvan katseenkin! =) Egger määräsi kaksi todella energistä ja reipasta tyttöä viereeni istumaan (Anja ja Andrina) ja sanoi heidän auttavan minua, jos en ymmärtäisi jotain. Olin aivan pihalla, kun opettaja selitti tärkeitä asioita, mutta jotain pystyin sisäistämän. Tunnin päätyttyä tytöt näyttivät, missä luokkamme kaapit olivat ja jestas, kun ne olivat valtavat, sinne mahtuu itse vaikka istumaan tai seisomaan! Kaappeja ei riittänyt minulle eikä mulla teitty ollut minkäänlaista lukkoa, joten jaoimme Anjan kanssa kaapin ja mulla on nyt avain, jota en todellakaan saa hukata!
Ensimmäinen oikea tunti oli KEMIAA saksaksi ja olin kyllä enemmän pihalla kuin milloinkaan. Opettaja kysyi minulta tunnilla jotain mitä en tajunnut ja vastasin vain että :” Ich weiss nichts!” No kemian tunti meni yllättävän nopeasti ohi ja sitten mentiinkin jo syömään. Anja ja Andrina kysyivät haluanko mennä syömään heidän kanssaan ja tietenkin halusin. Valuimme 3 kerroksesta -1 kerrokseen kanttiiniin ja sinne tullessa tytöt sanoivat siellä olevan aivan uudet systeemit ja kaikki tuolit sekä pöydät! Mentiin istumaan pöytään ja puhuttiin kaikkea viisasta ja tyhmää ja yritin ymmärtää schwitzerdütsiä, mutta se ei oikein sujunut... Anja ja Andrina puhuvat molemmat ihan täydellistä englantia ja unohtivat monesti päivän aikana, että saksaahan heidän piti puhua eikä enkkua, josta molemmat pitävät kovasti. Ostin pikkuruisen sämpylän sekä appelsiinimehun ja ihme kyllä, sillä pärjäsin päivän, mutta olihan sitten kotiin tullessa junassa hiukkasen nälkä!
Ruokatauko tuntui pitkältä, muttei ollut sitä, sen jälkeen kipusimme historiantunnille ja olimme melkein myöhästyä, koska mentiin pienelle seikkailulle. Historia oli aika outoa ja tytöt kertoivat opettajan usein puhuvan paljon asioiden ohi ja sen olevan unettavan tylsää. Tänään oli historianopettaja kuitenkin keksinyt tehtävän ja se liittyi aiemmin opittuun, josta mulla ei ollut hajuakaan, se taisi liittyä Hitleriin, mutta miten en ole varma…Hauskinta historiassa oli kun opettaja sanoi minulle tunnin alussa nimilistaa selatessa: Hyvää päivää!! =D
Välitunteja täällä on muuten ihan koko ajan aina 45minuttia ja tauko, sitten joko jatkuu sama tunti tai vaihtuu, riippuu onko kaksoistunti vai ei.
Viimeisenä oli rakas englannin tunti ja tajusin kaiken, se oli oikeasti taivas historian ja kemian jälkeen! Enkun tunnilla pääsin esittelemään itseäni englanniksi ja vähän jännitti, mutta vein sen kunnialla läpi, olin tosi yllättynyt muiden sveitsiläisten enkun puhetaidoista, (paitsi Anjan ja Andrianan tietenkin, koska Anja oli kesällä 4 viikkoo Kaliforniassa ja Andrina asui vuoden perheensä kanssa Australiassa aikaisemmin). Me saatiin kirjat jotka luetaan, ja se oli niin helppoa tekstiä eikä edes paksu, se on se kirja, jossa on pelkkiä kirjeitä ja aika hauska muuten. Enkun tunnin jälkeen noin 16.15 pääsin lähtemään kotiin ja olin tosi väsynyt, koska oli niin rankka päivä.

Eka koulupäivä oli tosi kiva ja odotan jo huomista. Pitäisi vain puhua enemmän ja käyttää saksaa, koska ei sitä muuten opi ikinä puhumaan paremmin, ehkä vielä joku kaunis päivä osaan puhua switzerdütsiä!

LG Liina
(=Liebe Grüsse)
Ps. Nyt ei valitettavasti ole mitään kuvia, mutta otan joku päivä kuvan koulusta sisältä! ;)

Suomalaiset kaupungilla launataina

<>

Bärenplatz und viele Leute.

Jejejjeee!!!!!! Lauantaina oli meidän kahden hullun suomalaisen vaihtarin tapaamispäivä ja olihan muuten hauskaa Minnan kanssa Bernissä! Poljin ihan täydellä teholla juna-asemalle, etten vaan myöhästyisi ekasta junasta, jolla menisin yksin! Olin jopa ajoissa, mutta kun siinä aikani sähläsin pyöränlukon kanssa ja muistin ottaa lampun ja takavalon mukaan, ettei niitä varastettaisi, oli kello jo aika paljon ja tuli hiukan kiire ehtiä toiselle puolelle junaraiteelle. Kaikki meni nappiin ja ehdin junaan, matka sujui nopeasti kirjoitellessa aikaisempien päivien tapahtumia ja niin saavuin Berniin ja siellä kun kävelin massan mukana tuli mieleen: " Entä jos ei ollakkaan Minnan kanssa samassa paikassa, vaan molemmilla on oma kuva tapaamispaikasta ja että ne on eri paikat!?" No hetken siinä katsellessa ihmisiä tuli Minna jo vastaan ja siinä alkoi suomipuheripuli molemmilla!

Piknik lounaamme, ja tämä ei ole sitten jokapäiväistä herkkua! ;)

Kierreltiin siinä kauppoja, mutta ei löytynyt vieläkään sitä maagista takkia eikä kumpaakaan oikein huvittanyt shoppailla kunnolla. Päätettiin mennä Migrosiin ostoksille ja siellä me valkattiin kaikkia herkkuja  mukaan. Meitä kyllä varotettiin YFU-leirillä että vaihdossa saattaa tulla herkuttelu hetkiä, mutta tämä oli vaan pikku piknikki puiston penkillä. Kuten edellä mentiin istumaan puiston penkille ja puhuttiin ummet ja lammet ja otettiin kuviakin muutama. Jossain vaiheessa päivää oltiin puhuttu siitä, että mentäisiin katsomaan tulevia koulujamme, no lähdimme penkiltä ja suuntasimme kaupunkiin ja näpsimme miljoonia kuvia. Matkalla mentiin vielä "die Postiin" ostamaan postimerkkejä ja vasta sitten koululle. Postilla pohdittiin yhdessä puhuakko enkku vai saksaa, no Minna pääty saksaan ja ei ne myynykkään siinä niitä, vaan piti mennä alakertaan, siellä asioitiin molemmat saksaksi ja sain myös merkkejä, vaikka "eräs" suomalainen tyttö ostikin ennen mua merkkejä ja sitten sillä rouvalla oli vaikeuksia löytää mulle samoja merkkejä kuin Minnalle, mutta onneksi sain niitä viimein.

Rakas automaatti!

Olin jo aiemmin alas mennessä ihmetellyt digikuvienprittauskonetta ja halusin välttämättä kokeilla sitä ja niin me odotettiin että edellä oleva nainen saisi omat kuvansa ja sitten olikin meidän vuoro, oltiin siinä kuin pikkulapset karkkikaupassa, kun räpsittiin kuvia ja painetiin nappeja koneesta. Kuvista tuli ihan sairaan ihania, kun ne printtas. En muista oikeesti millon mulla on ollut kädessä tuore VALOKUVA!!!!!!! No meen sinne aina joka päivä tästä lähtien tekee digikuvista kuvia valokuvapaperille! (yrittäkää tajuta tämän sekopäisen ihmisen tekstiä parhaanne mukaan! viel gluck!) Vihdoin ihanien kuvien valmistumisen jälkeen lähdettiin bussilla 12 matkaa mun koululle, Minna kyseli kuinka pitkä matka ja missä jäädään ja olin vaa et öööö... Onneksi käytiin kattoo se reitti vaikkei se ollu tarkotus mennä sinne et osaisin reitin, vaan näyttää kouluu, kierrettiin sieltä ihan ihmereittiä ja hypättiin aidankin yli ja siel oli menossa ihan koulun vieressä poikien futisottelu ja katottiin sitä sekä rapsin muutaman kuvan ohi mennessä, sitten olikin jo kiire Minnan ehtiä talolleen ja futismatsiin, mä ehdin siitä sopivasti junaan ja tulin kotiin takasin. Pyörällä tänne hurautin ja saavuin, hostit oli tosi ilosia kun lähetin viestin siitä milloin saavun, sitten olikin aika pian ruoka ja eipä muuta jännää... (Mutta olihan hauskaa ja sovittiin, eiks niin Minna, et ensi kerralla puhutaan vaan saksaa!? :P)

Jalkapalloa

Liebe Grüsse, Liina
ps. sori kun alussa on kaksi kuvaa, mutta en saa mitenkään poistettua sitä toista! :(

Shopping and movie

Thun (Äiti muistat varmaan, kun mentiin tästä tonne päähän uimaan! :D)

Perjantaina oli aikaisin herätys pitkään aikaan, nimittäin jo klo 8.00. Eilen illalla minulta oli kysytty tahdonko lähteä Thuniin vai nukkua pitempään ja jäädä Signauhun, mutta tahdoin välttämättä mennä Thuniin(, jossa olen myös aikaisemmin vieraillut). Aamu ja juna matka menivät suurin piirtein enimmäkseen haukotellen ja rupatellen. Thunissa odottelimme vähän aikaa Simonia, koska hänellä ja Cyrilillä oli työtapaaminen jossain Thunissa, menimme ennen heidän työjuttuaan kahville ja minä teelle ja croissantille. Siitä miehet jatkoivat matkaa töihin ja me naiset lähdimme ”shoppailemaan”, ostimme vain muutamia tavaroita, kirjoitusalusta maailmankartalla sekä ruutupaperia ja kansio koulua varten. Kävimme läpi kaikki mahdolliset kaupat etsien takkia minulle, mutta valitettavasti ei onnistanut. Kun noin 12 aikaan Cyrililtä loppuivat työt, tapasimme Cyrilin isän ja menimme lounaalle italialaiseen ravintolaan. Pasta, jonka soin, oli todella hyvää, mutta täytyy myöntää, että Cyril teki parempaa Spagetti bolognesea kuin mitä sain ravintolasta! Aikainen herätys oli koko päivän taakkanani, koska haukottelin koko päivän. Lähdimme Thunista joskus aika pian syötyämme ja kotiin tullessa menimme kaikki lepäämään, hostit taisivat jopa nukkua.

Aare virtaa Thunin läpi

Illaksi olimme sopineet menevämme elokuviin ja koska minusta kuulosti kovin hankalalta mennä Berniin katsomaan elokuvaa englanniksi ja saksalaisella tekstityksellä, menimme Signaun elokuvateatteriin katsomaan ”Grown ups”-”Kinderköpft” hulvattoman hauskaa elokuvaa saksalaisella duppauksella. En todellakaan tajunnut kaikkea, mutta naurulla on yhteinen kieli ja nauroin melkein aina, tajutessani jotain hauskaa, muiden kanssa. Elokuvateatteri oli pieni, vain yksi sali. Voi kuinka ihanat tuolit siellä oli, niin pehmeät, aivan kuin sänky, olisin voinut jäädä siihen tuoliin asumaan. Ikinä ei elokuvateatterissa tai missään muuallakaan ole ollut niin täydellisen pehmeitä tuoleja kuin mitä täällä oli! Olkaa kateellisia, se oli taivaallista, kun siihen istuin ensiksi olin aivan äimän käkenä, koska se oli aivan toista kuin mitä odotin ja mihin olen tottunut. Ennen elokuvaa kuului kaikkia hittibiisejä ja samalla tuli muutamia mainoksia, sellaisia ei tv mainoksia vaan postereita, sitten tuli tavallisia mainoksia, mutta ei muistaakseni traileria tai ehkä yksi ja sitten alkoikin itse elokuva. Oli outoa katsoa tunnettujen näyttelijöiden suusta saksaa, mutta kyllä se siitä sujui, ne kaikkea ymmärtänyt, mutta hauska leffa oli. Noin puolessa välissä elokuvaa tuli kankaalle teksti ”Kurze pause” ja sitten kaikki poistuivat salista tupakalle, vessaan tai ostamaan lisää herkkuja mussutettavaksi. Elokuvan jälkeen talsimme autolle ja kotiin ja melkein suoraan sänkyyn nukkumaan, koska seuraavana päivänä tapaisin Minnan (toisen vaihtarin Suomesta).

Näkymä teatterista taulolla, ja siinä ne ihanat pehmotuolit!

Alles Gut!

Liina<3

Sulkapalloa ja hyvää ruokaa

Karhusuklaat

Torstaiaamu alkoi aikaisella herätyksellä, koska matka Gumligeniin hostien työpaikalle oli pitkä. Haimme Simonin työpaikalta mukaamme pelaamaan sulkapalloa läheiselle hallille. Minulle oli kerrottu aikaisemmin Simonin olevan Sveitsin ykkössulkapallopelaaja ja siitä ei ole epäillystäkään! Hän nimittäin oli niin hyvä, seisoi melkein paikallaan ja sai lyötyä kaikki pallot, en itsekkään ole mikään huono pelaaja sulkapallossa, mutta kun pelaa huippua vastaan huomasin, kuinka vähän itse asiassa osaankaan. Pelin päätteeksi, suihkujen ja kylmäaltaaseen pulahtamisen jälkeen, istuimme pöytään juomiemme kanssa ja kuunnellessani kolmikon keskustelua ymmärsin melkein KAIKEN, olen huomannut, että ymmärrän nyt jo todella paljon, mutta kun minulta kysytään yleensä tiedänkö mitä se ja se on, ja kun nimet ovat aivan vieraita, niin olen aina pulassa.

Urheiluhalli, upea nähtävyys!

Westside+vesipuisto, näkyy vaa ehk 1/3 koko mestasta!

Heitimme Simonin takaisin töihin ja jatkoimme itse matkaa jättimäiseen Westside -kauppakeskukseen, jonka yhteydessä on vesipuisto. Olin saanut valita haluaisinko mennä mieluummin uimaan vesipuistoon vai shoppailemaan ja olin tietenkin valinnut uimisen. En katunut yhtään päätöstäni, vaikka vesipuisto oli aivan täynnä porukkaa ja jonottaessa yhteen putkeen nimeltä ”Black Hole” meni aikaan aivan hirveän kauan ja putki ei edes ollut kovin pitkä. ”Wildstream” oli vähän kuin Suomen Serenan Villivirta mutta paljon hurjempi, siinä oli enemmän vettä kulkemassa kovaa vauhtia, eikä siinä ollut kohtia kävellä. Päivän päätteeksi olin aivan mustelmilla, koska hakkauduin aina reunoihin ja vieläkin, kun puen farkkuja jalkaan kylkiin sattuu… :D Vielä uimisen lopussa tuli kova kiire ehtiä sovitulle tapaamispaikalle ajoissa, koska en saanut oveani auki, olin ihan paniikissa, onneksi siitä vierestä meni työntekijä ja auttoi. Hän sanoi, että ovi ei auennut, koska laukkuni hihna oli oven välissä ja sitten hän vain potkaisi ovea vähän ja se aukesi!

Berniä ja Aare

Kaiken tämän hurjan päivän päätteeksi menimme Berniin syömään aivan sairaan hyvää ruokaa Ivanin kanssa ja onnekseni hänen naisystävänsä ei päässyt paikalle, koska hän puhuu vain ranskaa ja ranskantaitoni ovat aivan ruosteessa! Kävelimme ennen ruokailua Ivanin kanssa kaupungilla ja siellä oli menossa jonkinlainen festivaalin tapainen ja kaikkialta kuului musiikkia, sain jopa muutamista muusikoista kuvankin, mutta valitettavasti kameran akku loppui, niin ne ovat kännykameralla otettuja. Super hyvän illallisen jälkeen olikin sitten matka takaisin kotiin, ja pitkä se todellakin oli, mutta nukkumalla se kulki yllättävän nopeasti!

Liebe Grüsse

Liina

Traktori orkesteri

Hupiveikot