lauantai 28. elokuuta 2010

Friitig ja muuta

Kolme viikkoa on jo hurahtanut, vaikka koulussa tunneilla istuessa ja junalla matkustaessa ei voi samaa sanoa! Tämä viikko on mennyt täysin flunssan kourissa ja liikunnan harrastamisesta ei voida puhuakaan… Keskiviikkona, kun luokallamme oli liikuntatunti, jouduin katselemaan vierestä kun muut hikoilivat, koska kipeänä airobic ja baseball eivät kuitenkaan tee kovin hyvää. Tänään (perjantaina) kuitenkin olin päättänyt osallistua liikuntatunnille ja odotin kovasti, että meillä olisi suunnistusta läheisessä metsässä, mutta tietenkin sitä ollaan sokerista (ulkona oli aika kylmä ja satoi). Antoi opettaja minulle mahdollisuuden mennä suunnistamaan, mutta tiesin kaikkien muiden jäävän sisälle sadetta pitämään ja niin jäin myös sisälle. Nyt ei tarvitse lukea, jos ei jaksa lukea selostusta liikuntatunnista.

Tunnilla ”kasasimme” sellaisen rakennelman, jossa on patja korkeuksissa voimistelupuomien päällä, (mikä muuten näytti niin hurjalta, etten aluksi meinannut uskoa sen olevan oikean ja totta) sen toisella puolella oli trampoliini ja toisella ”portaat” sellaisista pukeista. Pelin pisteisen keräämisen aloitti toinen joukkue, ei siis se, jossa olin. Minun joukkueeni asettui saliin levälleen ja toinen joukkue asettui valmiiksi jonoon, josta sitten aina kaksi kerrallaan heitti pallon ja lähti juoksemaan salin toiseen päähän, (jossa oli kiipeilyseinä) koskee seinään ja sitten täytyi juosta joko pukkiportailta tai trampoliinilta hypätä patjan päälle. Haaste oli siinä, että minun/vastakkainen joukkue heitti palloa juoksijoita kohden yrittäen osua heihin, osuessaan kyseisen henkilön piti palata jonoon odottamaan seuraavaa vuoroaan. (Kaksi pistettä sai, jos pääsi trampoliinilta ja yhden portailta). Toinen joukkue oli aluksi 5minuuttia ja sitten tuli toinen pallo vaikeuttamaan ja sitten noin 7minuutin kuluttua vaihdoimme joukkueiden paikkoja ja pääsimme areenalle! Kukaan ei onnistunut osumaan minuun pallolla ja sain joka kierroksella 2 pistettä. Sitten kun menen viimeistä kertaa, jota en silloin vielä tiennyt, ja hyppäsin trampoliinilta matolle niin että onnistuin ottamaan kynsillä kiinni ja sitten taittukin vasemman käden kynsiä muutama ja se muuten sattui ihan sairaan paljon.
Opettaja oli ihan sairaan huolissaan ja sano että kylmä vesi voisi tehdä hyvää ja niin minä juoksin vessaan ja eikun hana valumaan! Siinä sitten ehdin aikani viilentää sormenpäitäni ja katsella peiliin ja ajatella että kaikkea hölmöä mulle aina sattuu. Olin vessassa kaikessa rauhassa sitten soikin kello ja olin paniikissa että apua tunti loppuu ja juoksen ylös takaisin halliin ja siellä kaikki kaikessa rauhassa ahtaa tavaroita kaappiin siististi ja heti saavuttuani tulee opettaja kysymään vointia ja oon vaan että alles gut! Oli kanssa tosi tärkeää kaikkien saada tietää montako pistettä tein ja enhän mä nyt niitä tiennyt laskea, mutta paljon. No ei mun pisteet riittäny viemään mun joukkuetta voittoon ja niin sitten mun joukkue joutui ulos siirtämään maaleja kentälle, kun taas mä jäin sisään puhumaan opettajan kanssa siitä mitä teen projektwoche/projektiviikolla ja olin sanonut haluavani päästi hänen ryhmäänsä, jossa aluksi tiistaina mennään kanooteilla soitelemaan ja sitten tiistaina ajetaan polkupyärillä Bieliin ja sitten ollaan siellä yötä ja siellä mennään surffaa ja hierontaa ja tehdään ruokaa, perjantaiksi poljetaan takaisin koululle. Tää ei oo viel ens viikko mut vast joku 20.9-27.9 viikko, meni varmaa väärin.

JATKUU
Liikuntatunnin jälkeen menin ruokalaan syömään eväitäni kahden muun luokkalaiseni kanssa. Perjantaisin minulla on aina kaksi tuntia ruokataukoa/kaksi hypäriä, joten siinä ehtisi mennä vaikka kupungille syömään tai pyörimään, mutta tänään olin vain koululla. Kun olimme syöneet vaihdoimme pöytää muiden luokkalaistemma luokse ja siellä kaikilla oli koulukirjat esillä ja opiskelu meneillään, mutta meidän tultua alkoi lörpöttely ja aluksi kaikki puhuivat niin kiivaasti sveitsin saksaa ja pohdin päässäni, että en jaksaisi kuunnella yhtään ja sitten kuin ihmeestä, joku keksi, ja luultavasti huomasin minun olevan ajatuksissa ja aivan pihalla heidän puheistaan, että "hoch deutschia" ja niin sitten jokainen vuorollaan suunsa avatessaan sai kaikilta kuulla yhteen äänen että "hoch deutschia", koska aloitti aluksi sveitsinsaksalla/bernin saksalla ja nauroimme, koska oli niin hauskaa, ettei kukaan muistanut puhua hochhelia.
No ymmärrän nyt jo paljon enemmän bernin saksaa kuin aluksi ja saksan ymmärrän todella paljon paremmin kuin ensimmäisellä viikolla. Puhun ja selitän asioita myös enemmän koulussa ja tietenkin hostvanhemmilleni selittelen päivän tapahtumia. Olen huomannut olevani todella väsynyt, joka päivä enkä oikein jaksaisi tehdä mitään koulun jälkeen, kun täällä on niin pitkät koulupäivät. Eilen perjantaina(kai?) puhuimme juuri muutaman luokkalaiseni kanssa välitunnilla, siitä kun täällä on niin pitkät koulupäivät esimerkiksi verrattuna Suomeen ja he olivat myös sitä mieltä että eivät opi eivätkä jaksa keskittyä päivän viimeisiin tunteihin. Koen myös tavallaan olevani sveitsiläinen nuori, koska käyn koulua kuten muutkin joka päviä ja kuljen samalla tavalla kuin paikalliset: pyörällä, aamujunilla, ruuhkabusseissa ja käytän jalkoja kulkiessa paikasta toiseen. Ainoa on etten ole vielä aivan kartalla Bernistä ja missä on mitäkin ja mistä mennä sinne ja tänne, tiedän kuitenkin missä on Aare ja uimapaikka sekä Bernin karhut...
Kemian tunnilla opettaja ei tuntunut vieläkään tietävän minun olevan Suomalainen vaihtari ja etten osaa kemiaa oikein saksaksi ja taas hän päätti kysyä jotain minulta ja olin jälleen: " Ich weisse nicht" mutta tällä kertaa hän vain sanoi mietippä vähäsen ja olin ihan pulassa, sitten joku yrittää kuiskata jotain, mutta ihan kuin saisin siitä selvää, pian kuitenkin muut kertovat minun olevan Suomesta ja sitten hän antaa minun olla rauhassa pahoittelujensa jälkeen. Ennen kemian tuntia meillä (monilla luokkalaisillani) oli hypäri ja se oli muuten hupaisa sellainen, koska luokkatoverini ottivat sanakirjani ja rupesivat lukemaan sanoja suomeksi ja se oli niin hassun kuuloista. Olisi pitänyt ottaa siitä video, kun kolme tyttöä, yksi pöydän päällä kaksi muuta sivuilla sekä yksi pieni sanakirja ja suomen ääntämienn menossa!
Hostini tulivat hakemaan minut koululta ja matkasimme kotiin ja otin siinä pienet torkut matkalla, koska oli ollut ppiiiitkäää päivä. Sovimme menevämme perjantai illasta einkaufen/ruokaostoksille, että lauantaina tänään saisi nukkua pitkään ja myöhäiseksi se vierähtikin. Illalla ostosten jälkeen söimme raclettea, perunoita ja minä vedin muutaman ison tomaatinkin, kyllä oli hyvää sekä katsoimme elokuvan.

Liebe Grüsse Liina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti