lauantai 14. elokuuta 2010

Shopping and movie

Thun (Äiti muistat varmaan, kun mentiin tästä tonne päähän uimaan! :D)
Perjantaina oli aikaisin herätys pitkään aikaan, nimittäin jo klo 8.00. Eilen illalla minulta oli kysytty tahdonko lähteä Thuniin vai nukkua pitempään ja jäädä Signauhun, mutta tahdoin välttämättä mennä Thuniin(, jossa olen myös aikaisemmin vieraillut). Aamu ja juna matka menivät suurin piirtein enimmäkseen haukotellen ja rupatellen. Thunissa odottelimme vähän aikaa Simonia, koska hänellä ja Cyrilillä oli työtapaaminen jossain Thunissa, menimme ennen heidän työjuttuaan kahville ja minä teelle ja croissantille. Siitä miehet jatkoivat matkaa töihin ja me naiset lähdimme ”shoppailemaan”, ostimme vain muutamia tavaroita, kirjoitusalusta maailmankartalla sekä ruutupaperia ja kansio koulua varten. Kävimme läpi kaikki mahdolliset kaupat etsien takkia minulle, mutta valitettavasti ei onnistanut. Kun noin 12 aikaan Cyrililtä loppuivat työt, tapasimme Cyrilin isän ja menimme lounaalle italialaiseen ravintolaan. Pasta, jonka soin, oli todella hyvää, mutta täytyy myöntää, että Cyril teki parempaa Spagetti bolognesea kuin mitä sain ravintolasta! Aikainen herätys oli koko päivän taakkanani, koska haukottelin koko päivän. Lähdimme Thunista joskus aika pian syötyämme ja kotiin tullessa menimme kaikki lepäämään, hostit taisivat jopa nukkua.
Aare virtaa Thunin läpi
Illaksi olimme sopineet menevämme elokuviin ja koska minusta kuulosti kovin hankalalta mennä Berniin katsomaan elokuvaa englanniksi ja saksalaisella tekstityksellä, menimme Signaun elokuvateatteriin katsomaan ”Grown ups”-”Kinderköpft” hulvattoman hauskaa elokuvaa saksalaisella duppauksella. En todellakaan tajunnut kaikkea, mutta naurulla on yhteinen kieli ja nauroin melkein aina, tajutessani jotain hauskaa, muiden kanssa. Elokuvateatteri oli pieni, vain yksi sali. Voi kuinka ihanat tuolit siellä oli, niin pehmeät, aivan kuin sänky, olisin voinut jäädä siihen tuoliin asumaan. Ikinä ei elokuvateatterissa tai missään muuallakaan ole ollut niin täydellisen pehmeitä tuoleja kuin mitä täällä oli! Olkaa kateellisia, se oli taivaallista, kun siihen istuin ensiksi olin aivan äimän käkenä, koska se oli aivan toista kuin mitä odotin ja mihin olen tottunut. Ennen elokuvaa kuului kaikkia hittibiisejä ja samalla tuli muutamia mainoksia, sellaisia ei tv mainoksia vaan postereita, sitten tuli tavallisia mainoksia, mutta ei muistaakseni traileria tai ehkä yksi ja sitten alkoikin itse elokuva. Oli outoa katsoa tunnettujen näyttelijöiden suusta saksaa, mutta kyllä se siitä sujui, ne kaikkea ymmärtänyt, mutta hauska leffa oli. Noin puolessa välissä elokuvaa tuli kankaalle teksti ”Kurze pause” ja sitten kaikki poistuivat salista tupakalle, vessaan tai ostamaan lisää herkkuja mussutettavaksi. Elokuvan jälkeen talsimme autolle ja kotiin ja melkein suoraan sänkyyn nukkumaan, koska seuraavana päivänä tapaisin Minnan (toisen vaihtarin Suomesta).

Näkymä teatterista taulolla, ja siinä ne ihanat pehmotuolit!
Alles Gut!

Liina<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti