Suomalaiset kaupungilla launataina

<>

Bärenplatz und viele Leute.

Jejejjeee!!!!!! Lauantaina oli meidän kahden hullun suomalaisen vaihtarin tapaamispäivä ja olihan muuten hauskaa Minnan kanssa Bernissä! Poljin ihan täydellä teholla juna-asemalle, etten vaan myöhästyisi ekasta junasta, jolla menisin yksin! Olin jopa ajoissa, mutta kun siinä aikani sähläsin pyöränlukon kanssa ja muistin ottaa lampun ja takavalon mukaan, ettei niitä varastettaisi, oli kello jo aika paljon ja tuli hiukan kiire ehtiä toiselle puolelle junaraiteelle. Kaikki meni nappiin ja ehdin junaan, matka sujui nopeasti kirjoitellessa aikaisempien päivien tapahtumia ja niin saavuin Berniin ja siellä kun kävelin massan mukana tuli mieleen: " Entä jos ei ollakkaan Minnan kanssa samassa paikassa, vaan molemmilla on oma kuva tapaamispaikasta ja että ne on eri paikat!?" No hetken siinä katsellessa ihmisiä tuli Minna jo vastaan ja siinä alkoi suomipuheripuli molemmilla!

Piknik lounaamme, ja tämä ei ole sitten jokapäiväistä herkkua! ;)

Kierreltiin siinä kauppoja, mutta ei löytynyt vieläkään sitä maagista takkia eikä kumpaakaan oikein huvittanyt shoppailla kunnolla. Päätettiin mennä Migrosiin ostoksille ja siellä me valkattiin kaikkia herkkuja  mukaan. Meitä kyllä varotettiin YFU-leirillä että vaihdossa saattaa tulla herkuttelu hetkiä, mutta tämä oli vaan pikku piknikki puiston penkillä. Kuten edellä mentiin istumaan puiston penkille ja puhuttiin ummet ja lammet ja otettiin kuviakin muutama. Jossain vaiheessa päivää oltiin puhuttu siitä, että mentäisiin katsomaan tulevia koulujamme, no lähdimme penkiltä ja suuntasimme kaupunkiin ja näpsimme miljoonia kuvia. Matkalla mentiin vielä "die Postiin" ostamaan postimerkkejä ja vasta sitten koululle. Postilla pohdittiin yhdessä puhuakko enkku vai saksaa, no Minna pääty saksaan ja ei ne myynykkään siinä niitä, vaan piti mennä alakertaan, siellä asioitiin molemmat saksaksi ja sain myös merkkejä, vaikka "eräs" suomalainen tyttö ostikin ennen mua merkkejä ja sitten sillä rouvalla oli vaikeuksia löytää mulle samoja merkkejä kuin Minnalle, mutta onneksi sain niitä viimein.

Rakas automaatti!

Olin jo aiemmin alas mennessä ihmetellyt digikuvienprittauskonetta ja halusin välttämättä kokeilla sitä ja niin me odotettiin että edellä oleva nainen saisi omat kuvansa ja sitten olikin meidän vuoro, oltiin siinä kuin pikkulapset karkkikaupassa, kun räpsittiin kuvia ja painetiin nappeja koneesta. Kuvista tuli ihan sairaan ihania, kun ne printtas. En muista oikeesti millon mulla on ollut kädessä tuore VALOKUVA!!!!!!! No meen sinne aina joka päivä tästä lähtien tekee digikuvista kuvia valokuvapaperille! (yrittäkää tajuta tämän sekopäisen ihmisen tekstiä parhaanne mukaan! viel gluck!) Vihdoin ihanien kuvien valmistumisen jälkeen lähdettiin bussilla 12 matkaa mun koululle, Minna kyseli kuinka pitkä matka ja missä jäädään ja olin vaa et öööö... Onneksi käytiin kattoo se reitti vaikkei se ollu tarkotus mennä sinne et osaisin reitin, vaan näyttää kouluu, kierrettiin sieltä ihan ihmereittiä ja hypättiin aidankin yli ja siel oli menossa ihan koulun vieressä poikien futisottelu ja katottiin sitä sekä rapsin muutaman kuvan ohi mennessä, sitten olikin jo kiire Minnan ehtiä talolleen ja futismatsiin, mä ehdin siitä sopivasti junaan ja tulin kotiin takasin. Pyörällä tänne hurautin ja saavuin, hostit oli tosi ilosia kun lähetin viestin siitä milloin saavun, sitten olikin aika pian ruoka ja eipä muuta jännää... (Mutta olihan hauskaa ja sovittiin, eiks niin Minna, et ensi kerralla puhutaan vaan saksaa!? :P)

Jalkapalloa

Liebe Grüsse, Liina
ps. sori kun alussa on kaksi kuvaa, mutta en saa mitenkään poistettua sitä toista! :(